Joulutarinoita

Vanhempani eivät olleet varsinaisia kokkimestareita ja usein arkiruuat koostettiin eineksistä. Joulunakaan kukaan ei ruvennut tekemään joululaatikoita vaan ne ostettiin kaupasta. Saarioisten peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikko laitettiin ennen jouluateriaa lämpenemään uuniin ja niihin lisättiin tilkka kermaa pyöristämään makua. Saarioisten tuotteet helpottivat joulukiireitä ja -stressiä ja antoivat silti maukkaan ja kylläisen muistojen ketjun ja nykyaikaisen perinteen.
Wompatti

Olin nuori aviovaimo, jonka keittotaito ei ollut kovinkaan hyvä. Anoppi, appi ja mieheni sisarukset olivat tulossa kylään jouluaattona. Laitoin lanttu-, porkkana-, ja perunalaatikkoa. Kaikki epäonnistuiva, kello oli jo paljon ja kaupat auki enää viisitoista minuuttia. Mieheni kaahasi tuhatta ja sataa ostamaan näitä laatikoita. Kaupassa oli kuitenkin jäljellä vain porkkanalaatikkoa, jota hän sitten osti kahdeksan laatikkoa. Joulupöydässä oli vähän ankea tunnelma, kun ei ollut muuta laatikkoa tarjolla. Aluksi kaikki nirsoilivat, mutta huomattuaan että se oli kin hyvää, kaikki ottivat sitä ja kehuivat minua. Sopersin kiitosta, vaikka mielessäni lähetin kiitokset Saarioiselle. Seuraavanakaan joulua en osannut valmistaa lanttulaatikkoa, mutta kaukaa viisaana ostin sitä valmiina. Kolmantena jouluna en edes yrittänyt valmistaa näitä laatikoita. Siitä lähtien minulla on aina ollut Saarioisten laatikoita tarjottavana jouluna ja muulloinkin.
Mämmikoura

Eniten ja syvimmin olen kiitollinen Saarioisille joulun aikaan. En valmista perheelleni kaikkea jouluruokaa alusta asti. Tähän on perheeni jo tottunut ja hyväksi on havaittu. Lentävä lause joulupöydästä noustessamme onkin aina Kiitos ruuasta -lauseiden jälkeen "Älkää minua kiittäkö, kiittäkää Saarioista". Se huvittaa perhettä joka vuosi. Otan kiitollisena vastaan Saarioisten avun tällaisissa tilanteissa tuntematta pätkääkään huonoa omaatuntoa omasta vähäisestä roolistani jouluruokien valmistelussa. Jääpähän aikaa muuhun!
Ulla Moussa

Minulle tulee Saarioisten tuotteista mieleen joulu parin vuoden takaa. Meillä on kaksi tyttöä, jotka olivat tuolloin 2- ja 4-vuotiaat. Olimme sairastaneet koko joulukuun jos jonkinlaista flunssaa ja vielä rajun influenssan, jonka jälkitautina lapset saivat korvatulehdukset. Joulun alla kävin itsekin lääkärissä, ja voimattomuuteni syyksi paljastui keuhkokuume. Se joulu otettiinkin sitten iisisti ostamalla kaupasta valmiit laatikot ja rosollit. Vain sienisalaatin tein itse. Joulustamme tulikin tosi tunnelmallinen ja mukava!
Rento joulutunnelma

Olin muuttanut poikaystäväni kanssa omaan kotiin 1980- luvun lopulla. Anoppi oli tulossa joulupäivänä appiukon kanssa lounaalle. En ollut koskaan laittanut joululaatikoita ja ruokaakin oikeastaan vain eineksistä. Hain lähikaupasta suuret laatikot lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa ja vaihdoin ne Arabian uunivuokiin. Laitoin päälle voita ja korppujauhoja. Ja voilá! Anoppi kehui, ettei ole koskaan syönyt näin hyviä laatikoita, kylläpä on hyvän miniän saanut! En kehdannut heti tunnustaa. Tuosta tulikin minulle jouluinen tapa. Valmistan nykyisinkin, kahden lapsen äitinä, joululaatikot juuri samalla tavalla, ja anoppikin tietää jo salaisuuteni.
Sari Lehtonen

Olin maatalouslomittajana kaikki joulunpyhät Pälkäneellä eräässä talossa. Myös minut pyydettiin joulupöytään syömään. Perheen seitsemästä jo aikuisesta lapsesta yksi oli Saarioisilla töissä, joten pöytä oli täynnä Saarioisten foliovuokaisia ruokia. Kaikki mahdolliset Saarioisten valmisruuat olivat tarjolla. Ainoastaan kinkku oli hommattu jostain muualta. Pöytä oli mielestäni aika hauskan näköinen joulupöydäksi, mutta ruuat olivat kyllä tosi hyviä. Oltiin kuin Saarioisten mainoksesta.
Testattu ja hyväksi havaittu

Joulumainoksenne on varsin ihana. Se antaa luvan viettää aikaa perheen kanssa ilman hössötystä ja itsensä uuvuttamista. Perhe on tärkeä, Saarioisissa on järkeä! Hetki perheen kanssa on kallisarvoinen, kutsu pöytään siis Saarioinen.
Pia Irjala