Muistoja maksalaatikosta

Erottuani jäin 3-vuotiaan tyttäreni kanssa kahden ja rahat olivat tosi tiukalla. Oli ostettava sitä, mihin rahat riittivät – useimmiten maksalaatikkoa. Tarhasta kotiin tultuamme laitoin maksalaatikkoa mikroon, ja tyttäreni irvisti jo rasian nähdessään. Kerran keksin ostaa muodissa olleita Turtles-tarroja, jotka liimasin rasian päälle ja sanoin, että se on ihan oikeaa Turtles-maksalaatikkoa. Maksalaatikko hupeni pieneen suuhun hyvällä ruokahalulla taas vaikka kuinka monta kertaa!
Sari Satokangas

Muistan olleeni jo koulussa, kun äiti laittoi pöytään perheen ensimmäisen einesruuan eli maksalaatikon. Pidimme sitä ihmeenä ja isä varsinkin kauhisteli, että pitääkö ruoka ostaa kaupasta valmiina. Kiiltävää alumiinirasiaa pidettiin suuren maailman ihmeenä.
Sirpa Aro

Noin kymmenvuotias poikani soitti minulle eräänä päivänä töihin ja kysyi, että kenelle toi maksalaatikko oikein on? Sanoin, että se on koirallemme Retulle (joka rakasti ainoastaan Saarioisten maksalaatikkoa)! Ville sanoi itkua vääntäen, että aina sä ostat vaan Retulle kaikkea herkkua! Ville sai syödä maksalaatikon.
Ritva Turunen

Kun olin pieni, meillä syötiin aina Saarioisten maksalaatikkoa. Isä paistoi sitä voissa pannulla ja lopputulos oli herkullinen. Asun nykyisin Virossa ja virolaiset asiakkaani muistelevat omia matkojaan Suomeen. Heillekin tarjottiin maksalaatikkoa, mutta se ei ollut kenenkään makuun. He eivät ymmärtäneet suomalaista perinneruokaa.
Vihreä nainen ja eläinten ystävä

Olimme eräänä syksynä patikointireissulla Kuusamossa Kiutakönkään maisemissa ja vanhoissa aarniometsissä. Väsyneinä ja nälkäisinä saavuimme tunnelmalliselle vuokramökillemme. Pöytä oli nopeasti katettu: salaattia, leipää ja Saarioisten maksalaatikkoa voisulan kanssa. Että osasikin maistua hyvälle. Päivä oli täydellinen.
Anna-Liisa Leppiaho

Olin pieni tyttönen, kun sain ensimmäisen kerran maistaa Saarioisten maksalaatikkoa. Se maistui mielestäni taivaalliselta - ei liikaa maksalta, kuten kotona tehty. Kotonamme ei noin 40 vuotta sitten paljon käytetty eineksiä, koska äitini oli keittiöalan ammattilainen ja hänen kunnia-asiansa oli tehdä ruoka itse alusta loppuun. Mutta kun äitikin kävi töissä, oli myönnytys maksalaatikolle iso asia. Tiistai oli meillä maksalaatikkopäivä. Maksalaatikkoa syötiin survotun puolukan kanssa, joskus oli myös keitettyjä perunoita ja voisulaa kastikkeena.
Maritta Seppänen

Minulle ei koskaan ole kelvannut mikään muu kuin Saarioisten perinteinen maksalaatikko. Samalla nautintoon on aina liittynyt myös pieni suru, sain syödä sitä vain kerran viikossa, koska ei ollut terveellistä syödä liikaa. Myös ranskalainen ystäväni ihastui maksalaatikon makuun ja aina hänen Suomessa ollessaan pitää pöydästä löytyä Saarioisten maksalaatikkoa!
Nina Hautala

Saarioisten maksalaatikko on ollut pikkutytöstä lempiruokaani, monet muistot palautuvat mieleen syödessäni sitä: äiti lämmittämässä minulle maksalaatikkoa, ja tietty puolukkahillon kanssa, maksalaatikko ruisleivän päällä mökkireissulla, maksalaatikko mukana töissä ja retkillä. Usein syön puolet laatikosta jo kylmiltään ennen kuin ehdin purkaa kauppakassit.
Päivi Riihelä

Maksalaatikko oli muuten hyvää, mutta rusinoista en lapsena pitänyt. Vaati erityistä taitoa saada rusinat ruokapöydässä noukittua salaa taskuun.
Aija Rajamäki

Muistan Saarioisten maksalaatikon lapsuudesta. Oli ihanaa, kun äiti paistoi maksalaatikkoa paistinpannulla ja sekaan sulatettiin edam-juustoa, ai se oli hyvää. Ja sitten vielä lisukkeeksi itse tehtyä puolukkasurvosta.
Teija Häkkänen

Pienestä pitäen läheisin einessuhteeni on ollut Saarioisten maksalaatikkoon. Opiskelemaan muutettuani Saarioisten maksalaatikko pelasti päiväni, jos en ehtinyt laittaa ruokaa. Testasin joskus rahapulassa, kävisikö joku muu edullisempi maksalaatikko yhtä hyvin. Tulos oli kuitenkin se, että aito ja oikea maksalaatikko on ehdottomasti Saarioisten.
Vuokko Tarvainen