Tarinoita pizzasta

Muistan kun kotiimme ostettiin ensimmäinen mikroaaltouuni. Saman tien oli lähdettävä kauppaan ostamaan Saarioisten pizzaa. Viisi minuuttia sitä lämmitin ja sen jälkeen jäähdyttelin sitä toiset viisi minuuttia, että sitä pystyi syömään. Viidessä minuutissa tuli aika kuuma pizza, vaikka mikro ei ollutkaan niin tehokas kuin nykyään. Mutta pizza oli hyvää, ja on sitä vieläkin.
Jani

Ensimmäisenä opiskelijapäivänä Helsingissä tunsin itseni hirveän nälkäiseksi, löysin asematunnelin kaupasta Saarioisten jauhelihapizzan, maksoin ja ryntäsin Kaisaniemen puistoon pizza kainalossa. Ahmin pizzan kylmänä ja kuinka hyvältä se maistui! Oli kuulas ja kylmä syyspäivä ja vieläkin yhdistän kylmään syyspäivään jauhelihapizzan tuoksun! Pizza oli seuralainen koko opiskelijaelämän ajan: tenttiin luvun lomassa söin ja jaoin sellaisen kaverin kanssa. Tarjosin sitä teekkarikylän yksiöni tupaantuliaisissa. Pizzaa oli mukana vappuna Ullanlinnan mäellä ja ekana kevätretkipäivänä Suomenlinnaan. Kävin äsken tyttäreni opiskelijaboksissa ja mitä hän tarjosikaan vierailleen: jauhelihapizzaa!
Pizza-Anne

Saarioisten pizzoista minulle tulee aina kesä, ystävät ja loma mieleen. Jo monena vuotena ovatSaarioisten valmispizzat kuuluneet kaveripiirini kesäherkkuihin. Lähdemme sitten festareille, mökille tai telttailemaan, kaupasta tarttuu aina käteen Saarioisten pizzoja.
Jonna

Yläasteiässä ystäväni alkoivat käydä pizzerioissa. Minäkin kysyin vanhemmiltani lupaa, ja rahaa, lähteä käymään pizzalla. Vanhempani kuitenkin sanoivat, että pizzaa voi syödä kotonakin. Siitä lähtien minulle tuli Saarioinen tutuksi. Kun kaverit lähtivät herkuttelemaan pizzeriaan, kävin minä ostamassa kaupasta Saarioisten pizzan ja nautin sen yksikseni kotona.
Katkeria muistojako

Olen kotoisin Vaasasta, josta alkoi pizzan voittokulku Suomessa. Söinkin 1980-luvun alkupuolella tätä herkkua ahkerasti ja olin innostunut, kun sitä alkoi saada myös kaupoista. Kun tulin pelaamasta futista, äitini tarjosi minulle Saarioisten jauhelihapizzaa. Se ei nyt ihan ollut pizzerian tuotteen veroista, mutta jätti lähtemättömän vaikutuksen.
Tomi

Jauhelihavalmispizza oli tämän pojan luotettu välipala vuosina 1991–1997. Päälle kun nakkelitomaattia ja tuplajuustot niin ávot! Nykyään syön niitä harvemmin, mutta kyllä sieltä eineskaukalosta silloin tällöin kainaloon huurteinen punainen pussi lähtee. Joskus oikein aukaistaan takki ja saatetaan ostaa isompikin - kinkkuananas- homejuusto!
Ville

Saarioisista muistuu välittömästi mieleeni ensimmäisen oikean työpaikkani kahvitauot. Työpaikallamme oli välipala-automaatti, jossa oli Saarioisten jauhelihapizzoja. Joka aamun kahvitauolla hain pizzan ja lämmitin sen mikrossa. Pizza oli niin maukasta, etten kaivannut siihen edes mausteita tai ketsuppia vaan taitoin pizzan kaksin kerroin ja hotkaisin ilman ruokailuvälineitä, mille tavalleni työkaverini naureskelivat. Toisinaan hain iltapäivällä kahvin kanssa vielä toisen samanlaisen.
Sari

Saarioisesta tulee aina mieleen ne perinteiset roiskeläpät eli valmispitsat, joita ihmiset syövät lämmittämättöminä festareilla. Monetkin jännät ilmeet on asian tiimoilta nähty, kun pitsa on muhinut teltassa hiukan liian pitkään.
Keijo