Saarioisten tarina

Alussa kyllä jännitti

Meillä kaikilla on kutsumuksemme, ainakin useimmilla. Tuo haluaa lääkäriksi, tämä opettajaksi, yksi tosi-tv-tähdeksi ja toinen puusepäksi, ja jokaisen on lupa seurata sydäntään.


Alussa jännitti. Sitä ennen kukaan ei ollut tehnyt valmista, tuoretta ruokaa myyntiin. Ostaisiko väki? Makaronilaatikko oli silloinkin monen lempiruokaa – tehdään sitä ja katsotaan. Teimme laatikon niin kuin kotonakin, mutta paljon enemmän kerralla. Uunissa kypsennettiin satoja vuokia, joiden päälle pantiin sitten pahvikansi, jossa oli punainen kukko.Ja sitten olemme me, joiden mielestä ruoka ja sen tekeminen on parasta ikinä; reseptit, kokkaaminen ja kehittäminen. Vuonna 1957 teimme siitä itsellemme työn, ja syntyi Saarioinen, Sahalahden kirkonkylään, jossa se on edelleen.


Laatikoita tehtiin aina vaan enemmän, ja kohta myös kauppoihin.
Ihmiset tykkäsivät ajatuksesta. Niinpä jatkettiin.Vuoat nostettiin pakettiautoon, jolla ajettiin sinne, missä väki kulki töistä kotiin. Vuoat myytiin suoraan autosta, kaikki meni.

Jouluksi lanttu-, porkkana-, peruna- ja maksalaatikkoa. Piti aloittaa kylmäkuljetukset, jotta syrjäinen Helsinkikin saatiin ruokittua.


Nyt, kuusi vuosikymmentä ja monta lempiruokaa myöhemmin, olemme työstä yhtä innoissamme kuin ensimmäisenä päivänä.Tajusimme, että meillä on iso tehtävä, ja sellainen siitä tuli. Toiset äidit menivät tehtaisiin, tutkijoiksi ja insinööreiksi, ja me toiset äidit teimme päivän ruoan, jonka muut veivät sitten illalla kotiinsa. Kokeilimme, maistatimme ja taas kehitimme lisää: Keittoja, lihapullia, valmiita annoksia, ja kyllä, Sahalahdelta se pizzakin tuli Suomeen.


Meistä tuli kaikkien äitejä.Toisista äideistä on tullut poliiseja, puuseppiä ja presidenttejä.

Äitien tekemää ruokaa vuodesta 1957.


Jaa sivun sisältö: