Sotien jälkeen Suomessa koitti voimakas jälleenrakennuksen aika. Kaupungit kasvoivat ja vetivät puoleensa työikäistä väkeä ja pian yhä useampi suomalainen asui kaupungissa ja asunnossa, jossa oli modernit kodinkoneet, kuten jääkaappi, sähköliesi ja astiankuivauskaappi. Yhä useampi nainen alkoi käydä töissä kodin ulkopuolella. Tämä tarkoitti, että koteihin kaivattiin yhä vaivattomampia tapoja tehdä ruokaa.
Itsepalvelumyymälät yleistyivät ympäri maan ja sen seurauksena pakattujen tuotteiden kysyntä kasvoi. Suomalaiskotien jääkaapit alkoivat pikkuhiljaa täyttyä tuoreista valmisruoista.
Ensimmäisiä säilyketuotteita olivat kanaviillokki ja säilötty kananliha 1950-luvun alussa. Saarioinen oli Suomen ensimmäinen yritys, joka alkoi säilöä vihanneksia teollisesti. Säilöntä alkoi punajuurista vuonna 1953, joiden lisäksi alettiin viljellä myös avomaankurkkua, kurpitsaa, kaalia, sipulia ja herneitä. Pian Saarioisilla purkitettiin jo erilaisia kastikkeita, pihvejä ja pyöryköitä. Tyypillisiä ruokasäilykkeitä olivat lihapullat kermakastikkeessa, palapaisti, maksalaatikko ja hernekeitto. Näitä valmistettiin pitkään myös armeijan tarpeisiin, mutta kaupassa tuore valmismaksalaatikko korvasi pian säilykkeen.
Ruokasäilykkeiden ja säilökeittojen valikoimaan tulivat pian myös marja- ja hedelmäsoseet ja mehut. Tillin ja muidenkin lehtivihannesten viljelyäkin kokeiltiin suuressa mittakaavassa.
Ennakkoluuloton kokeilunhalu leimasi tekemistä
Saarioinen laajensi tuotevalikoimaa tuoreella valmisruoalla vuonna 1957. Tuotteet keksittiin pakata pieniin alumiinivuokiin – ensimmäisenä Suomessa. Näin ruoka voitiin kätevästi kuljettaa ja lämmittää pakkauksessaan. Ensimmäisiä markkinoille tulleita valmisruokia olivat maksa-, lanttu- ja porkkanalaatikko sekä lihaperunasose- ja makaronilaatikko, kaalikääryleet sekä italian-, peruna- ja punajuurisalaatti. Tuotevalikoima täydentyi koko ajan. Saarioinen toi kauppoihin myös suomalaiseen makuun suunnitellut majoneesisalaatit. Ensimmäisenä markkinoille tuotiin ”Frankfurtin salaatti”, jota alettiin valmistaa jo vuonna 1954. Muiden majoneesipohjaisten salaattien valmistus alkoi vuonna 1957. Omilta ja sopimusviljelijöiden tiloilta riitti kasviksia tuotteisiin. Tilalla viljeltiin vain jalostettavaksi kelpaavia kasveja ja järjestettiin työt niin, että niitä riitti ympäri vuoden.
Valmisruoan valmistaminen sopi hyvin tilan suunnitelmiin, sillä omilta viljelmiltä saatiin suuri osa tarvittavista raaka-aineista. Saarioisilla on näin alusta asti noudatettu pellolta pöytään -periaatetta. Valmisruoka tulikin sopivasti perheenemäntien avuksi aikana, jolloin naiset siirtyivät työelämään ja ruoka piti saada tarjolle nopeasti ja helposti työpäivän jälkeen. Toiminta-ajatuksena oli sodan jälkeen tuottaa sitä, mille on ollut tarvetta. Olennaista jo tuolloin oli myös asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen.
Jo tuotannon alkuvaiheessa pakkauksiin ryhdyttiin leimaamaan ”viimeinen käyttöpäivä” -merkintä. 1950-luvulla Sahalahdelle perustettiin myös leipomo-osasto. Sen ensimmäisiä tuotteita olivat rahka- ja marjapiirakat, joita leivottiin pääosin käsityönä.
Tuotetestausta turuilla ja toreilla
Tuotteita testattiin ja kehitettiin jo tuolloin yhdessä kuluttajien kanssa. Saarioisten kartanon isäntä, Reino Avonius lähetti aikoinaan Annikki Korpijaakon, josta myöhemmin tuli Pentti Avotien puoliso, Tampereelle maistattamaan tuotteita ja kyselemään, mitä niistä tykätään. Vielä nykypäivänäkin Saarioisilla tuotekehityksen tärkeimpiä lähtökohtia ovat maistatus ja kuluttajien kuuleminen. Saarioisilla tiedetään, että tuotteiden herkullinen maku on kaikessa ruoassa kuluttajien tärkein valintakriteeri.