Vuonna 1967 tupakan valmistus loppui Sahalahdella tuotannon käydessä kannattamattomaksi. Kaksi vuotta myöhemmin Sahalahdelle rakennettiin uusi einestehdas, joka oli valmistuessaan maan suurin.
Tehtaassa tuotettiin valmisruokia sekä kotitalouksille että suurkeittiöille. Saarioisten perustaja Reino Avonius kuoli samana vuonna, ja hänen veljensä Pentti siirtyi toimitusjohtajaksi. Saarioisten toiminta-ajatus 1960-luvulla oli hyvin selkeä: mahdollisimman suuri osa raaka-aineista tuotetaan itse, kaikki raaka-aineet käytetään itse, viljellään vain jalostettavaksi kelpaavia kasveja ja järjestetään työt niin, että niitä riittää ympäri vuoden. Olennaista jo tuolloin oli myös asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen.
Yhtiön viidentoista ensimmäisen toimintavuoden aikana henkilöstömäärä kasvoi voimakkaasti, ja vuonna 1970 Saarioisilla työskenteli jo noin tuhat henkeä. Satoa korjattiin 600 hehtaarin laajuisilta pelloilta, joita viljeli 54 sopimusviljelijää. Broilereita tuotti 12 sopimuskasvattajaa, joiden tilat sijaitsivat lähinnä Sahalahdella. Kesäaikaan Saarioisten pelloilla nähtiin koululaisia harventamassa punajuuria ja lanttuja ja istuttamassa kaalintaimia.
Punajuurta oli säilötty teollisesti kartanon mailla jo vuodesta 1953 lähtien. Toiminnan kasvaessa viljelyalaa tarvittiin lisää, ja punajuurta alettiin viljellä myös Pälkäneellä ja Laitikkalassa. Tehtaan tilat olivat kuitenkin pienet ja säilyketehtaalle ryhdyttiin etsimään uutta paikkaa. Koska suurin osa sopimusviljelijöistä oli Satakunnasta, tehdas päätettiin perustaa Huittisiin. Toiminta käynnistyi syksyllä 1972 ensin punajuurella ja seuraavana syksynä mukaan tuli kurpitsa. Ensimmäisenä kesänä säilöttiin punajuurta jo ennätysmäiset 6,7 miljoonaa kiloa. Ohikulkijoita ihmetyttivät vaaleanpunaista vettä suihkuttaneet sadettajat tehdasta ympäröivillä pelloilla – kasteluun käytettiin punajuurien pesuvettä.
TAVARASELOSTEET LAATIKKORUOKIIN
Ensimmäisiä laatikkoruokia.
Laki alkoi vaatia elintarvikkeisiin tuoteselostuksia 1970-luvulla. Helsingin Sanomissa mainostettiin maksalaatikkoa: "Huomatkaa, että kaikissa Saarioisten laatikkoruoissa on nyt tavaraselosteet. Ne ovat valmista hyvää ruokaa." Vuonna 1974 maksalaatikkoa myytiin ensimmäisen kerran yli kolme miljoonaa vuokaa. Vuosimyynti oli kaksinkertaistunut neljässä vuodessa.
Matkailu lisääntyi 1970-luvulla ja kansainvälinen ruokakulttuuri alkoi kiinnostaa kuluttajia. Ensimmäiset einespizzat ilmestyivät kauppojen hyllyille. Tulevien vuosien menestystuote, jauhelihapizza, mainitaan Saarioisten tuotekehitysohjelmassa ensimmäistä kertaa vuonna 1973. Siitä alkoi valmistustekniikan ja reseptin hiominen ja pakkaus- ja säilyvyyskokeiden tekeminen.
PERUNAA JA BROILERIA
Valmisruuan kysyntä kasvoi, ja Sahalahden uusi tehdas toimi koko ajan kapasiteettinsa ylärajoilla. Tuotantotiloja laajennettiin 1970-luvun alussa, ja päivässä valmistui yli puoli miljoonaa ruoka-annosta. Kun kaikki pakkauskoot lasketaan mukaan, valikoimissa oli yli 200 tuotetta. Saarioisten markkinaosuus Suomen valmisruokamyynnistä oli runsas kolmannes.
Broilerin kulutus kasvoi 1970-luvulla koko ajan ja jokaisen suomalaisen arvioitiin syövän vuosittain 200 grammaa enemmän broileria kuin edellisenä vuonna. Sahalahdelle valmistui vuonna 1976 uusi siipikarjateurastamo vastaamaan lisääntyneeseen kulutukseen. Kevättalvella uudessa teurastamossa valmistuikin jo 16 broileria minuutissa patavalmiiseen kuntoon.
Seitsemänkymmentäluvun lopulle tultaessa Suomea oli vaivannut lama jo useamman vuoden. Teollisuuden kilpailukyky oli heikko ja työllisyystilanne huono.
Lama vaikutti myös Saarioisten toimintaan, sillä eineksien kysyntä heikkeni. Saarioisten Säilykkeellä tehtiin lyhennettyä työviikkoa, ja punajuuren, kaalin ja perunan sopimuskasvattajien sopimuksia vähennettiin.
Laman selän taituttua 1980-luvun alussa Saarioisilla ryhdyttiin investoimaan. Sahalahden siipikarjateurastamoa ja eineslähettämöä laajennettiin ja sinne valmistui 1 200 neliön emokanala. Huittisissa laajennettiin tuotanto- ja varastointitiloja, ja uutena sopimusviljelykohteena tuli mukaan mansikka. Vuonna 1986 säilyketehtaan viereen valmistui uusi suurpakastamo, joka mahdollisti marja- ja vihannespakasteiden tuotannon lisäämisen.
KUKONASKELIA BROILERMARKKINOILLA
Muutaman vuoden kuluttua markkinoille tuli jälleen uutuuksia: Ministerinleike, Paistetut broilerin puolikas ja neljännes sekä Amerikkalainen broilerpata. Myöhemmin valikoima kasvoi paneroiduilla, amerikkalaistyylisillä broilertuotteilla, muun muassa Nuggeteilla ja Broilerpuikoilla. Saarioisten tavoitteena oli erikoistua broilertuotteisiin. Vuoden 1978 alussa lanseerattiin kahdeksan uutta broilertuotetta tuotenimellä Broilerherkku. Tuoteperheeseen kuuluivat muun muassa Juustolla kuorrutettu broilerin jalka, Broilerrulla, savustettu koipireisi Kukonaskel ja Kukkopata. Varsinkin Broilerrulla oli myyntimenestys, joka "melkeinpä ryöstettiin myyntiautoista".
MAKUPALA KIELELLE, MAKUMATKA MIELELLE
Saarioisille perustettiin joulukuussa 1980 kuluttajaneuvontaosasto, jonka tarkoitus oli lisätä tuotteiden käyttöä esittelemällä lisäke- ja muuntelumahdollisuuksia, vastata kuluttajien kysymyksiin ja esitellä tuotteita asiakasryhmille. Näin kuului uutuuspizzojen aloituskampanja keväällä 1981. Ensimmäisen kahden viikon aikana Jauheliha-, Kinkku- ja Sienipizzoista tuli tilauksia 150 000 – määrä oli puolet enemmän kuin koko kuukauden arvio.
Vuoden 1980 päällysmerkintäasetuksen mukaan elintarvikepakkauksissa piti olla tuotteen nimi, valmistaja, valmistuskunta, sisällyksen määrä ja käytetyt valmistus- ja lisäaineet, helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa myös viimeinen myyntipäivä ja säilytysohje. Saarioisten valikoimassa oli tuolloin noin 40 vähittäiskauppa- ja 150 Foodservice-tuotetta – tuolloin tosin puhuttiin suurkeittiötuotteista.
MESTARILLISIA LIHAJALOSTEITA
Saarioinen osti vuonna 1984 Hämeenlinnassa toimineen Mestari Pedersenin lihajalostetehtaan, jonka valikoimaan kuului noin kolmekymmentä tuotetta: leikkeitä, rulaateja, meetvursteja, makkaroita ja maksapasteijaa. Itse mestari Pedersen on todellinen henkilö. Mensa-nimisenä toimineeseen yritykseen tuli 1970-luvun alussa tanskalainen makkaranvalmistaja, joka teki niin erinomaista maksamakkaraa, että se nimettiin hänen mukaansa, ja lopulta koko tehdas oli nimeltään Huhtamäki Oy Mestari Pedersen. Saarioisille siirtyneitä lihavalmisteita markkinoitiin ytimekkäästi: Niitä parhaita.