Saarioinen Oy

Vuodet 1987-1995: Kohti yhdentyvää Eurooppaa

Saarioinen seurasi ajan henkeä Nix Nax -koululaisten ruokasarja v. 1992. 1980-luvulla ja toi kauppoihin ensimmäiset kevyttuotteensa: Kukkakaaligratiinin, Juureskiusauksen, Mandariinibroilerin, Kanakasvispadan ja Itämaisen lihapadan. Lapsille kehitettiin oma mikroruokasarja Nix Nax, jonka ensimmäiset tuotteet olivat Nakkiperunasoselaatikko ja Makaronilihavuoka. Koska Saarioisten perinteinen alumiinivuoka ei soveltunut mikroon, käyttöön otettiin polyester-muovivuoka, eli PET-vuoka. Mikroruokauutuuksia olivat muun muassa kirjolohikiusaus, jauheliharisotto ja punajuuri-lihapaistos.

Syksyllä 1989 markkinoille tullut uusi Cana-sarja oli suunnattu "20–25-vuotiaille työssäkäyville ihmisille, joilla on mikroaaltouuni käytössään". Aidoilla mausteilla – ei kilpailijoiden käyttämillä aromivahventeilla – maustetut kevyet uutuudet olivat FransCana, AmeriCana, JamaiCana, AfriCana ja MexiCana.

Valkeakoskelle nousi vuonna 1988 uusi ruokatehdas lisäämään Saarioisten tuotantokapasiteettia. Osa tuotannosta oli uutuuksia vienti- ja suurtalousmarkkinoille, osa tuotteista siirtyi Sahalahdelta, kuten pizzat, karjalanpiirakat, brittipiiraat ja lihapiirakat. 1980-luvulla Suomi oppi syömään eineksiä, joiden menekki kasvoi tasaisesti 10–15 prosentin vuosivauhdilla. Einesten tietä ruokapöytiin tasoitti mikroaaltouunien yleistyminen.

UUTTA HANKITAAN JA RAKENNETAAN

Alkuvuodesta 1987 Saarioinen hankki Jyväskylästä teurastamon turvatakseen liharaaka-aineen saannin. Vuoden kuluttua  sopimustuottajia oli jo kaksi tuhatta ja hankinta-alue ulottui noin 150 kilometrin säteelle Jyväskylästä. Teurastetusta lihasta kaksi kolmasosaa oli nautaa ja kolmannes sikaa.

Vuonna 1995 Valkeakosken ruokatehtaan yhteyteen valmistui lihavalmistetehdas, johon siirrettiin tuotantoa Hämeenlinnasta. Tuotantotilat jaettiin EU-direktiivejä ennakoiden kolmeen hygieniavyöhykkeeseen. Ensimmäisiä tuoteryhmiä olivat nakit, ruokamakkarat ja kuluttajapakattu liha.

Vantaan uusien terminaali- ja konttoritilojen avajaisia vietettiin lokakuussa 1988. Terminaalin kautta kulki päivittäin 38 000 kiloa elintarvikkeita noin tuhannelle asiakkaalle. Tampereelle valmistui pääkonttori heinäkuussa 1991.

TOIMINTA TEHOSTUU

Toimintaa tehostettiin muutenkin, ja vuonna 1994 otettiin suurkeittiömarkkinoinnissa käyttöön uudenlainen asiakasryhmäjako. Kun markkinointi oli tähän saakka perustunut puhtaasti maantieteelliseen jakoon, asiakkaat jaettiin nyt julkiseen ja kaupalliseen sektoriin. Saarioisilla pyrittiin toimintanopeuden ja joustavuuden kasvattamiseen tulosyksiköiden yhtiöittämisellä vuonna 1992. Uudet tytäryhtiöt olivat Ruoka-Saarioinen Oy, Liha-Saarioinen Oy, Saarioisten Säilyke Oy ja Saarioisten Taimistot Oy. Saarioinen Oy keskittyi yhteisiin hallinnollisiin toimintoihin. Emoyhtiön toimitusjohtajaksi oli nimitetty Erkki Isokangas vuonna 1989, kun Pentti  Avotie siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi.

Suomi äänesti myönteisen EU-ratkaisun puolesta lokakuussa 1994. Elintarviketeollisuudelle päätös merkitsi vapaata kauppaa ja entistä laajemman yrittämisen mahdollisuutta. Ulkomaisten elintarvikkeiden tulo suomalaisiin kauppoihin tulisi muuttamaan kulutustottumuksia, joten omia tuotteita oli edelleen kehitettävä, pelkkä perinteisiin ja tuoreuteen vetoaminen ei enää riittäisi.

Myös viennin kasvattamisella pyrittiin vastaamaan lisääntyneeseen tuontiin. Moskovan lisäksi myyntimahdollisuuksia tunnusteltiin Pietarissa, ja Tallinnassa aloitettiin koemarkkinointi vuonna 1992. Toiminta oli niin menestyksellistä, että kolme vuotta myöhemmin perustettiin Saarioinen Eesti OÜ, jolla oli Tallinnassa kaksi työntekijää.