Italia lautasella - kuusi herkullista annosta, kuusi tarinaa Italiasta

Italia lautasella -tuotteiden taakse kätkeytyy aitoja tarinoita Italiasta. Ateriat on kehitetty yhteistyössä kokki ja ravintoloitsija Sikke Sumarin kanssa. Lue, mistä herkulliset maut saivat alkunsa.

Kanapata cortonalaisittain

Kun olin kuvausreissulla Italiassa, minulla oli tilaisuus ihailla Villa Rosa dei Ventin tyylikkään nonna Ornellan kadehdittavia taitoja keittiössä. Perheen perinteinen agriturismo sijaitsee Creti di Cortonassa, vehreässä Toscanassa. Vanhat oliivipuut, pittoreskit viiniköynnökset, hedelmätarhat ja keltaisena lainehtivat auringonkukkavainiot muodostavat ihmeen kauniin maiseman – juuri sellaisen, jota ajattelen, kun mietin Toscanaa.  Ja kun mietin Toscanaa, tulee luonnon kauneuden lisäksi mieleeni myös erinomainen ruoka.

Kerran teimme nonna Ornellan kanssa täyteläistä metsästäjän jänispataa, jossa on hitaasti kypsytetyssä tomaattikastikkeessa maukasta jäniksenlihaa ja tietenkin tatteja – ollaanhan Italiassa – ja kaikki tämä maustetaan yrteillä ja sopivasti valkosipulilla. Lopuksi sekaan viskataan kourallinen oliiveja vastavoimaksi sienille.

Me Saarioisten äitien kanssa päätimme käyttää tässä maukkaassa padassa kotimaista broilerinlihaa. Se on makunsa puolesta aika lähellä jänönlihaa, ja tätä samaa pataa tehdään toisinaan kanasta myös Toscanassa.

Sulje siis silmäsi ja anna ajatustesi viedä sinut Toscanan lihapatojen ääreen.

Lihapyörykät ja yrttipasta napolilaisittain

Napolia ei voi kuvitella, se on nähtävä ja koettava ihan omin silmin. Sen ahtaat kadut, pyykkinaruilla lepattavat pyykit, torikauppiaiden tarjoushuudot, rakastavaisten kiihkeät suudelmat, riitelevien pariskuntien riipaiseva kielenkäyttö, kujien mouruavat kissat ja räksyttävät koirat ja viimeisiään vetelevät Fiatit. Ne tekevät Napolin. Ja totta kai myös ruoka!

Koska tiedän, että kaikkialla maailmassa kotikeittiöissä valmistetaan lihapullia, halusin tietää, mistä lihapullareseptistä Napolin nonnat ovat ylpeitä, mitä he kokkaavat mammanpojilleen ja mitä opettavat edelleen tyttärilleen.

Tätä minä kuppiloissa kyselin ja niinpä löysin napolilaiset lihapullat. Nyt tein niistä Saarioisten äitien kanssa annoksen tomaattisen kastikkeen ja yrttipastan kera. Pallerot ovat todella herkullisia ja maistuvat ihan täydellisesti eteläiseltä Italialta, ja niitä syödessäni pääsen mielessäni helposti nonnan keittiöön. Tervetuloa mukaan!

Ahvenpyörykät ja pinaattirisotto venetsialaisittain

Muistan, kuinka kävelin Venetsian aamussa ihaillen kaikkea ympärilläni. Turistit eivät olleet vielä vyöryneet kaduille oppaineen, paikalliset kiiruhtivat erilaisiin toimiinsa, katukauppiaat purkivat kantamuksiaan ja kauppiaat avasivat liikkeidensä ovia miettien, mitä päivä toisi tullessaan.

Minä tietysti mietin, mitä sinä päivänä söisin, kun huomasin päätyneeni juuri avautuvalle kalatorille Mercato del pesce al minuto ja keskelle juuri merestä nostettua kalansaalista.

Kalatorista inspiroituneena söin sinä päivänä elämäni maistuvimmat kalapallerot, jotka tarjottiin, kuten Italiassa yleensä, maukkaan tomaattikastikkeen kera. Palleroissa tunnistin sitruunankuoren raikkauden ja fenkolin aniksen, parmesaanin umamin ja hienoisen henkäyksen chiliäkin.

Alkuruokana söin pinaatilla höystettyä risottoa, oltiinhan risoton sydänmailla Venetossa.

Nyt yhdistin pyörykät, kastikkeen ja risoton yhdeksi annokseksi. Kalaksi valitsin kotimaisen ahvenen ja maustoin pallerot samoilla mausteilla, jotka Venetsian palleroissa maistoin. Tässä siis pieni makuhetki Venetsiaan. Anna mielesi vaeltaa kanaaleille ja kalatoreille ja nauti rauhassa hetkestäsi Italiassa. Olen mukanasi! 

Yrttikana ja kasvispasta milanolaisittain

Jalkojani särkee! Mutta Milanon muoti- ja designkaupat ovat niin kiinnostavia, että askellan aina vain eteenpäin, koska yhden kulman takaa löytyy aina uusi, kiinnostava ovi.

Välillä nautin pikaisesti kupin vahvaa espressoa ja painan taas eteenpäin, kunnes huomaan, että olen nääntymäisilläni nälkään! Syöksyn sisään pieneen, tuttuun trattoriaan, jossa menu vaihtuu päivittäin ja kysyn, mitä olisi tarjolla sudennälkäiselle.

- Petti di pollo alla panna per Signora!!, kajahtaa keittiöstä, ja sehän kuulostaa täydelliseltä!

Pieni lasillinen punaviiniä ja pala patonkia auttaa minua rauhoittumaan ja pian saan eteeni herkullisen, pienen pasta-annoksen, jossa on kanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja uunikuivattuja tomaatteja.

Pääruoassa aistin rosmariinin ja timjamin tutut maut, maistan kastikkeessa auringonkuivattaman tomaatin ja hienoisen valkosipulin parfyymin. Täydellistä tähän hetkeen! Vielä kupponen espressoa päälle ja olen jälleen valmis iltapäivän haasteisiin.

- Grazie è stato delizioso – huikkaan keittiöön ja painelen takaisin Milanon katuvilinään.

Mielessäni arvelen, että tämä annos maistuisi suomalaisillekin, ja kirjaan asiat muistivihkooni. Tätä tulen tekemään usein!

Tomaattinen kalakeitto palermolaisittain

Oltiin matkalla Sisilian länsikärjestä, Trapanista kohti maakunnan rajanaapuria Palermoa, ja maisemat olivat päätähuimaavat. Autossa oli jo kuuma, vaikka oli vielä varhainen aamu, ja sininen merivesi houkutteli äärelleen.

Löydettiinkin kiva pikku satama, jonne kalastajatkin juuri saapuivat saaliineen, ja minua alkoi tietysti heti kiinnostaa, mitä ahti oli heille antanut. No, en tunnistanut yhtäkään kalaa, mutta tiettyä yhdennäköisyyttä oli havaittavissa yhdessä eväkkäässä, joka muistutti kotoisaa ahventamme, joten sisilialais-suomalaisen kalasopan ajatus alkoi kehkeytyä mielessäni.

Kalastajat tietävät varmasti parhaiten, miten kalasta keitetään parasta paikallista soppaa, joten päätin kysäistä asiaa ahavoituneelta kalamieheltä, joka juuri putsasi saalistaan. No, eihän siitä mitään tullut, kun Sisiliassa on italian kielestä ihan oma versionsa. Mutta sen verran selvisi, että kalat ja äyriäiset pannaan kattilaan ja soppa syntyy tomaatista, valkosipulista, valkoviinistä ja lorauksesta sitruunaa.

Lounasaikana suuntasimme kohti Palermoa ja kalaravintolaa ja tilasimme kalasoppaa lautaselle. Selvisi, ettei sisilialainen kalasoppa muistuta kovinkaan paljon kotoista soppaamme. Se on pikemminkin paksua tomaattista muhennosta ja aivan taivaallisen hyvää! Tässä ravintolassa soppaan oli lisätty hienoisesti fenkolia ja hyppysellinen timjamia, ne syvensivät makua ihanasti, joten lisäsin ne tähän soppaan, jonka valmistin teille tuomaan tuulahduksen ja tervehdyksen Sisilian keittiöstä, tomaattisen täyteläistä kalakeittoa haudutettuna suomalaisista Saaristomeren ahvenista ja kirjolohista!

Kanakeitto firenzeläisittäin

Minusta tuntuu, että elämästäni puuttuu jotain, jos en aika ajoin pääse Firenzeen! Alkaa nimittäin kummasti sielussani syntyä kaipuu kaiken sen uskomattoman kauneuden äärelle, jota kaupunki tarjoaa.

Kun Galleria Uffizin jonotuksesta on selvinnyt ja taide tehnyt tehtävänsä, tuntuu, ettei espresso ole koskaan maistunut yhtä hyvältä. Puhumattakaan kaikista niistä herkullisista leivonnaisista, joita Firenzen ihanat kahvilat tarjoavat.

Kaipaan sitäkin tunnelmaa, kun kaupunkilaiset kokoontuvat herättelemään ruokahaluaan baarien pikkusyötävien ja aperitivon äärelle ennen kuin siirtyvät illalliselle. Siellä saattaa tapahtua ihmeellisiä asioita. Kuuntelin kerran tällaisessa baarissa ystävättärien keskustelevan kanakeitosta. Höristin ilmeisesti kuuloani sen verran hanakasti, ettei se jäänyt heiltä huomaamatta, joten olin pakotettu kertomaan, että kanakeittoresepti oli herättänyt kiinnostukseni. Kannattipa kuuloa höristellä, sillä sainkin hetkessä hersyvän naurun säestyksellä paperilapulle kirjatun kanakeiton reseptin, jonka toinen heistä oli juuri saanut mammaltaan ja oli jakamassa sitä ystävälleen.

Testasin tietysti keiton heti kotona, ja kovin maukashan se on! Annan siis hyödyn kiertää ja jaan tämän firenzeläisen mamman canellinipapuja ja pekonia sisältävän ihanan kanakeiton reseptin sinullekin. Ja jos käyt Firenzessä, älä epäröi höristää korviasi – koskaan ei voi tietää, missä ihana resepti luuraa.