”Valot, kamera, käy!”
Valtaisa puinen ovi aukeaa ja sisään talvisesta tuiskusta astelee kaksi punanuttuista hahmoa, mainosfilmitähdet Joulupukki ja -muori. Olemme Korvatunturilla Saarioisen uuden joulufilmin kuvauksissa.
Se, että Korvatunturilla on joulun korvilla valtava kiire ja kuhina, ei varmaankaan liene mitenkään tavatonta, mutta nyt mukana tohinoimassa on selkeästi myös ulkopuolisia vieraita. Tarvitaanko yhden mainosfilmin tekemiseen muka näin paljon ihmisiä?
Kyllä tarvitaan vakuuttelee tuottaja Marko Antila ja alkaa esitellä ihmisiä. Paikalta löytyy valaisija, lavastaja, puvustaja, maskeeraaja, äänimies, (joka kylläkin on tällä kertaa nainen), kuvaaja ja ainakin parisenkymmentä muuta ihmistä. Välillä heidän puheensa on kuin vierasta kieltä: mitä mahtavat tarkoittaa esimerkiksi grippi, gaffer, chroma ja appleboksi?
Joukon kovaäänisin on ohjaaja Björn-Axel Sjöblad. Korvatunturilla hänet tunnetaan kuitenkin nimellä Nalle.
”Nalle oli pienestä lähtien kiinnostunut elokuvista ja se näkyi lahjatoiveissakin. Ensimmäisen kameran Nalle taisi saada joskus 90-luvun alussa,” pukki muistelee kuvaustauolla, ”Onneksi kiltistä lapsesta kasvoi myös melkoisen kiltti ohjaaja. Nallen kanssa on helppo tulla toimeen.”
Nalle istuikin ohjaajan penkillä myös jo aiemmilta vuosilta tutussa joulufilmissä, mistä muistetaan erityisen hyvin pukin ja muorin välinen kemia – ja eräs hellämielinen läpsäys. Eikä kemia ole edellisen filmin jälkeen parivaljakon väliltä kadonnut. Mutta mitä mieltä ohjaaja on parivaljakon näyttelijäsuorituksista?
”Korvatunturillahan kaikki ovat pitkälti luonnenäyttelijöitä ja siksi helppoja ohjata. Sen kun antaa kameran laulaa. Saimme talteen paljon hyvää materiaalia ja siitä olisi riittänyt vaikka koko illan dokumenttiin.”
Pukki puolestaan kiittelee ahkeraa työryhmää, mutta erityiskiitoksen saavat keittiössä pitkän päivän hääränneet Saarioisten äidit: ”Kiva tulla takaisin kotiin lahjareissulta, kun voi luottaa siihen, että ruokahuolto pelaa. Maailman ympäri on mukavampi reissata, kun tietää millainen jouluateria kotona odottaa.”
Pukki puhuu tietenkin siitä toistaiseksi salassa pidetystä, mutta Korvatunturilla jo pitkään tiedetystä jymy-yllätyksestä, joka uuden filmin myötä paljastuu: Saarioisten äidithän ne siellä Korvatunturin keittiössä hääräilevät ruokaa valmistamassa.
Samassa yhteydessä paljastetaan uusi joulun slogan Äitien tekemää jouluruokaa vuodesta 1957. Oikeastaan voisikin sanoa, että filmin kolmatta pääosaa, muorin ja pukin lisäksi, näyttelevät Saarioisen äidit ja heidän valmistamansa jouluherkut.
”Jos kaikki jouluruoat pitäisi valmistaa itse, niin silloin jäisi kyllä osaltani lahjanjakoreissu tekemättä,” muori virkkoo. ”Pukilla on tapana sanoa, että Petteri on kova poika juoksemaan, mutta juttutoverina hiukan kehno. Siksi on kiva, että minä pääsen lähtemään kuskiksi, kun ei tarvitse keittiössä ihan koko iltaa puuhailla.”
Lahjojen jakamisen jälkeen myös Korvatunturilla hiljennytään ansaittuun joulun viettoon. Sillä niinhän se taitaa olla, että joulu ei tule tekemällä, vaan viettämällä. Korvatunturillakin.