Maaltamuutto kaupunkeihin lisääntyi 1960-luvulla ja suomalaisten ostovoima parani, mikä teki elintarviketeollisuuden tuotteet houkuttelevammiksi. Suomalaiskodeissa yleistyivät jääkaapit ja pakastimet, ja ruoan varastointi helpottui. Saarioinen alkoi valmistaa ruokaa isossa mittakaavassa, ja kauppojen hyllyissä näkyi tuttu kukkologo yhä useamman ruokapakkauksen päällä.
Muovipakkausten yleistyminen paransi valmisruoan säilyvyyttä ja hygieniaa. Uusina tuotteina Saarioinen lanseerasi hedelmä- ja marjajälkiruokia, mämmin sekä erilaisia kastikkeita. Vuonna 1964 valikoima monipuolistui jälleen, kun tomaattikastike eli ketsuppi esiteltiin ensimmäisenä maustekastikkeena.
Kasvu edellytti Saarioiselta uutta tuotantoa ja investointeja, joten Sahalahdelle perustettiin aikansa suurin valmiin ruoan tehdas Suomessa. Hulvattoman suuret 500 litran keittokattilat ja jäähdytysuunit valmistivat suomalaiskoteihin ruokaa kiihkeällä tahdilla. Säilykeruoista merkittävimpiä olivat hernekeitto ja lihasäilykkeet. Uusi tuotantomäärä vaati muutoksia myös resepteihin, kun raaka-aineet käyttäytyivät eri tavoin suurissa astioissa.
Vähittäiskauppamyynnin lisäksi Saarioinen panosti määrätietoisesti laitossuurkeittiöihin 1960-luvun loppupuolelta alkaen. Kouluruokailusta säädettiin lailla vuonna 1967. Saarioinen kehitti suomalaista kouluruokailua aluksi Helsingin kaupungin kanssa – tämän jälkeen myyntityötä jatkettiin muille paikkakunnille. Seuraavaksi myynti laajeni sairaaloihin. 1970-luvulla Helsingin yliopistollinen keskussairaala oli keskeinen yhteistyökumppani. Kustannustehokkuus ja kannattavuus sekä sairaalaruokasuositukset olivat vahvasti esillä. Vähitellen asiakaskunta laajeni muihin julkisiin laitoksiin (mm. Puolustusvoimat), ravintoloihin, laivamuonitukseen ja työpaikkaruokaloihin. Suurkuluttajapuolen myyntihenkilöt järjestivät ruokailuja, uutuustuote-esittelyitä ja luentoja erilaisissa koulutus- ja messutapahtumissa.
Kun tuotantokapasiteetti laajentui, kasvoi samalla laadunvalvonnan merkitys. Saarioisilla maku ja maistatus olivat olleet keskiössä jo koko toiminnan ajan, mutta nyt aletiin keskittyä teollisen tuotannon laadukkuuteen.
JOS SINÄ ET TARKISTA LAATUA, ASIAKKAASI TEKEVÄT SEN
Saarioisten tuotekehitystä on aina leimannut rohkeat ja asiakaslähtöiset innovaatiot sekä korkeaan laatuun ja herkulliseen makuun panostaminen. Saarioisten perustaja Reino Avoniuksen jämäkät sanat "Jos sinä et tarkista laatua, asiakkaasi tekevät sen" ovat ohjanneet toimintaa aina 1950-luvulta lähtien.
Tuotekehitys on aina ollut lähellä Saarioisten omistajien sydäntä. He, kuten moni muukin saarioislainen ja tuotteiden kohderyhmään kuuluvat testaajat osallistuvat säännöllisesti uusien tuotteiden maistamiseen ja arviointiin.
Valtakunnallisena ykköstoimijana Saarioinen vaalii klassikoita samalla uutta kehittäen. Herkullinen maku on kaikessa ruoassa ykkösvalintakriteeri. Siksi kehitämme kaikki uutuudet yhdessä suomalaisten kanssa. Viimeisimpänä markkinoille tuli Kermainen riistakeitto, joka voitti kuluttajille suunnatun lempiruokakilpailun. Saarioisilla on myös ruoan ystäville suunnattu Lempiruokayhteisö, jossa kuluttajat pääsevät ideoimaan ja kehittämään uusia lempiruokia suomalaisille. Tervetuloa mukaan!
PÄÄSIÄISEN LEMPIRUOKA
Mämmi - tuo suomalainen innovaatio - on jo satoja vuosia vanha. Mämmiä on nautittu erityisesti Lounais-Suomessa. Muualle Suomeen sen on arvioitu levinneen 1900-luvulla. Ruisjauhoista ja mämmimaltaista imellyttämällä valmistettu perinteinen kevään ja pääsiäisen ajan jälkiruoka tuli Saarioisten valikoimiin vuonna 1965.
KARJALANPIIRAKAT JA KÄVELYPUKU
Talousopettaja Irja Parvela oli tilannut kudotun kävelypuvun tehtaalla työskentelevältä Aino Kiurulta, joka kutoi vapaa-aikanaan kutomakoneella neuleita. Karjalasta evakkoon lähtenyt Aino tarjosi työtoverinsa Anna Virkin tekemiä karjalanpiirakoita Irjalle, kun tämä tuli sovittamaan pukua.
Seuraavana paivana Irja Parvela kehui piirakoita Reinoisännälle. Isäntä, jonka sukujuuret olivat Karjalassa, kiinnostui asiasta. Hän pyysi Irjaa viemään sanaa Anna Virkille, jotta tämä leipoisi toissa piirakoita isännälle maistiaisiksi. Aineita ei tarvinnut saastaa, sai laittaa voitakin joukkoon. Irja vei piirakat isännälle ja tuli seuraavana paivana kysymään Annalta: "Arvaapa montako piirakkaa isäntä soi?"
Oikea vastaus on 20.