Italia lautasella -tuotteiden taakse kätkeytyy aitoja tarinoita Italiasta. Ateriat on kehitetty yhteistyössä kokki ja ravintoloitsija Sikke Sumarin kanssa. Lue, mistä herkulliset maut saivat alkunsa.
Pinaatti-parmesaanirisotto ravennalaisittain 350 g
Pyysin paikallista ystävääni viemään minut jonnekin, missä saisin risottoa – tällä kertaa ilman meren antimia. Niinpä sitten ajelimme pois kaupungin keskustasta ystäväni kotiin. Siellä maaseudun rauhassa hänen äitinsä juuri hämmenteli risottoa puukapustalla valtavassa laakeassa kattilassa, jollaisessa olen ennenkin nähnyt risottoa Italiassa valmistettavan. Keskittyminen tehtävään oli käsin kosketeltavaa. Kyse on oikeasta ajoituksesta, sain kuulla. Jokainen vaihe ratkaisee lopputuloksen onnistumisen.
Kattilan vieressä oli vuoroaan odottamassa kasa raastettua parmesaania ja toinen juuri puutarhasta kerättyä pinaattia. Hämmästykseni oli suuri, kun mukana oli myös nokkosta. Mutta eihän se oikeastaan ihme ole, italialaiset käyttävät luonnon antimet tarkkaan hyväksi. Omaa hetkeään odotti myös muheva sitruuna, jolla risottoon saatiin tarvittava raikkaus ja hapokkuus.
Kun lopuksi risottoon vielä lisättiin nokare voitakin, tiesin, että olisin mitä herkullisimman risoton äärellä.
Kana-kantarellirisotto torinolaisittain 350 g
Suklaata, suklaata ja suklaata ja siinä välissä hasselpähkinöitä ja lopuksi niiden yhdistelmää giandujaa! Arvaat varmaan, missä nyt metsästin risoton salaisuuksia. Torinossapa tietenkin, ihanassa Piemontessa, joka on Euroopan riisintuottajista suurin.
Piemontessa risottosesonki avautuu täyteen loistoonsa syksyllä, koska silloin luonnon aarreaitta tarjoaa eniten riisin kanssa helposti yhteen sovitettavia aineksia, kuten sieniä. Niinpä halusin Torinossa nauttia risoton, jossa riisiin yhdistyisivät metsän maut.
Kantarellit, italiaksi gallinacci, galletti tai finferli, ovat yhtä suosittuja kuin tatit ja yhtä hintaviakin. Siis ulos kaupungista ja metsään! Suomalaisella sienestäjän innolla korini olikin tuota pikaa täynnä.
Vein sienet majapaikkani keittiöön ja pyysin kokkia tekemään niistä risoton. Kun sain valmiin, lautasellani houkuttelevasti aaltoilevan risoton eteeni havaitsin, että sinne olikin sienten lisäksi päätynyt myös mureaa kananpojan lihaa, joka sointui suloisesti sienten makuun. Näin risotosta tuli ruokaisampi ja se sopi hyvin myös pääruokana syötäväksi. Risoton jälkeen en enää muuta kaivannutkaan kuin toisen lasillisen ihanaa Piemonten Nebbioloa.
Lihapyörykät ja yrttipasta napolilaisittain
Napolia ei voi kuvitella, se on nähtävä ja koettava ihan omin silmin. Sen ahtaat kadut, pyykkinaruilla lepattavat pyykit, torikauppiaiden tarjoushuudot, rakastavaisten kiihkeät suudelmat, riitelevien pariskuntien riipaiseva kielenkäyttö, kujien mouruavat kissat ja räksyttävät koirat ja viimeisiään vetelevät Fiatit. Ne tekevät Napolin. Ja totta kai myös ruoka!
Koska tiedän, että kaikkialla maailmassa kotikeittiöissä valmistetaan lihapullia, halusin tietää, mistä lihapullareseptistä Napolin nonnat ovat ylpeitä, mitä he kokkaavat mammanpojilleen ja mitä opettavat edelleen tyttärilleen.
Tätä minä kuppiloissa kyselin ja niinpä löysin napolilaiset lihapullat. Nyt tein niistä Saarioisten äitien kanssa annoksen tomaattisen kastikkeen ja yrttipastan kera. Pallerot ovat todella herkullisia ja maistuvat ihan täydellisesti eteläiseltä Italialta, ja niitä syödessäni pääsen mielessäni helposti nonnan keittiöön. Tervetuloa mukaan!
Ahvenpyörykät ja pinaattirisotto venetsialaisittain
Muistan, kuinka kävelin Venetsian aamussa ihaillen kaikkea ympärilläni. Turistit eivät olleet vielä vyöryneet kaduille oppaineen, paikalliset kiiruhtivat erilaisiin toimiinsa, katukauppiaat purkivat kantamuksiaan ja kauppiaat avasivat liikkeidensä ovia miettien, mitä päivä toisi tullessaan.
Minä tietysti mietin, mitä sinä päivänä söisin, kun huomasin päätyneeni juuri avautuvalle kalatorille Mercato del pesce al minuto ja keskelle juuri merestä nostettua kalansaalista.
Kalatorista inspiroituneena söin sinä päivänä elämäni maistuvimmat kalapallerot, jotka tarjottiin, kuten Italiassa yleensä, maukkaan tomaattikastikkeen kera. Palleroissa tunnistin sitruunankuoren raikkauden ja fenkolin aniksen, parmesaanin umamin ja hienoisen henkäyksen chiliäkin.
Alkuruokana söin pinaatilla höystettyä risottoa, oltiinhan risoton sydänmailla Venetossa.
Nyt yhdistin pyörykät, kastikkeen ja risoton yhdeksi annokseksi. Kalaksi valitsin kotimaisen ahvenen ja maustoin pallerot samoilla mausteilla, jotka Venetsian palleroissa maistoin. Tässä siis pieni makuhetki Venetsiaan. Anna mielesi vaeltaa kanaaleille ja kalatoreille ja nauti rauhassa hetkestäsi Italiassa. Olen mukanasi!
Yrttikana ja kasvispasta milanolaisittain
Jalkojani särkee! Mutta Milanon muoti- ja designkaupat ovat niin kiinnostavia, että askellan aina vain eteenpäin, koska yhden kulman takaa löytyy aina uusi, kiinnostava ovi.
Välillä nautin pikaisesti kupin vahvaa espressoa ja painan taas eteenpäin, kunnes huomaan, että olen nääntymäisilläni nälkään! Syöksyn sisään pieneen, tuttuun trattoriaan, jossa menu vaihtuu päivittäin ja kysyn, mitä olisi tarjolla sudennälkäiselle.
- Petti di pollo alla panna per Signora!!, kajahtaa keittiöstä, ja sehän kuulostaa täydelliseltä!
Pieni lasillinen punaviiniä ja pala patonkia auttaa minua rauhoittumaan ja pian saan eteeni herkullisen, pienen pasta-annoksen, jossa on kanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja uunikuivattuja tomaatteja.
Pääruoassa aistin rosmariinin ja timjamin tutut maut, maistan kastikkeessa auringonkuivattaman tomaatin ja hienoisen valkosipulin parfyymin. Täydellistä tähän hetkeen! Vielä kupponen espressoa päälle ja olen jälleen valmis iltapäivän haasteisiin.
- Grazie è stato delizioso – huikkaan keittiöön ja painelen takaisin Milanon katuvilinään.
Mielessäni arvelen, että tämä annos maistuisi suomalaisillekin, ja kirjaan asiat muistivihkooni. Tätä tulen tekemään usein!