Mitä eroa on vieraslajilla ja tulokaslajilla ja miten nämä liittyvät Saarioisiin? Näihin kysymyksiin löytyy vastaus vastuullisuusjohtaja Jyrki Normajan blogitekstistä. Teksti on osa kirjoitusarjaa, josta kerroimme Luonnon monimuotoisuuden päivänä 22.5. Sarjassa arvioimme viittä luontokadon ajuria, niiden vaikutusta Saarioisiin ja Saarioisten vaikutusta niihin.
Vieraslajeina levinneet lajit aiheuttavat alkuperäisen luonnon köyhtymistä ja vahinkoja viljelyksille tai metsille. Niillä on suora satoja heikentävä vaikutus, mikä voi tarkoittaa elintarviketeollisuuden näkökulmasta haasteita saatavuudessa tai ainakin kalliimpia raaka-aineiden hintoja. Esimerkiksi alun perin Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva koloradonkuoriainen voi aiheuttaa merkittäviä tappioita perunanviljelyssä. Tehokkaiden torjuntatoimien ansiosta laji ei ole ainakaan vielä pystynyt levittäytymään pysyvästi maahamme. Puutavarakuormien mukana levinneet hyönteiset voivat aiheuttaa metsätuhoja ja nostaa kuitupohjaisten pakkaustarvikkeiden hintaa.
Vieraslaji on kasvi- tai eläinlaji, joka on siirtynyt ihmistoiminnan seurauksena esiintymisalueelle, joko tarkoituksellisesti tai tahattomasti. Se on eri asia kuin tulokaslaji, joka on levittäytynyt luontaisesti uudelle esiintymisalueelle. Haitallinen vieraslaji on vieraslaji, joka uudella esiintymisalueellaan menestyy erinomaisesti aiheuttaen haittaa alkuperäiselle luonnolle tai taloudellisia menetyksiä.
Koska vieraslajit – niin kasvit tai kasvien siemenet kuin tuhoeläimetkin – kulkeutuvat uusille esiintymisalueille ihmistoiminnan seurauksena, niiden leviämistä voidaan rajoittaa tarkalla laadunvarmistuksella. Tämä tarkoittaa elintarviketeollisuudessa esimerkiksi ulkomailta tulevia raaka-aineita valmistavien ja lähettävien yksiköiden hygienian ja tuhoeläintorjunnan auditointeja sekä huolellista vastaanottotarkastusta tavaroiden saapuessa Suomeen ja Saarioisille.
Esimerkki haitallisesta vieraslajista: lokakuussa 1859 brittiläinen uudisasukas Thomas Austin vapautti Australiaan metsästystarkoituksessa 24 kania. Nykyisin Austinin vapauttamien kanien jälkeläisistä muodostuneen kanikannan suuruudeksi arvioidaan jopa 200 miljoonaa yksilöä. Kanit ovat Australian kenties suurin yksittäinen luontokadon aiheuttaja niiden laidunnuksesta johtuvan eroosion takia. Vuosittaiset vahingot maanviljelykselle ovat miljoonia dollareita.
Kotimaisia esimerkkejä haitallisista vieraslajeista ovat mm. espanjansiruetana, komealupiini, kurtturuusu ja minkki. Eri vieraslajeilla on erilaiset leviämistavat ja haittavaikutukset. Lisätietoa vieraslajeista ja niiden aiheuttamista haitoista löytyy mm. viranomaisvetoiselta https://vieraslajit.fi -sivustolta. Usein on vaikea ymmärtää, miten vaikkapa omassa pihassa kasvava kurtturuusu voisi olla haitallinen, kun se on kasvanut aidan nurkalla jo vuosikymmeniä leviämättä mihinkään. Mutta kurtturuusu leviääkin siemeniä syövien viherpeippojen mukana helposti ulkosaaristoon, jossa se nopeakasvuisena lajina tukahduttaa saariston luontaista kasvillisuutta kuten meriotakilokkia. Ja jos meriotakilokki häviää, voi sukupuuttoon päätyä samalla myös äärimmäisen uhanalainen otakilokkilude. Esimerkki osoittaa, miten yllättäviä ja vaikeasti hahmotettavia vieraslajien vaikutukset luonnon köyhtymiseen voivat olla.
Toimivassa ekosysteemissä ulkopuolinen häiriö – ihmistoiminnan vaikutuksesta ilmestynyt vieraslaji – aiheuttaa haittaa herkälle kasvien, eläinten ja ympäristön tasapainolle, minkä takia vieraslajeja tulee torjua. Torjuminenkin voi olla haastavaa, sillä eri vieraslajeilla on erilaiset haitat – ei voi torjua yleisesti vieraslajeja, vaan pitää kohdentaa toimenpiteet erikseen jokaiselle vieraslajille.
Missään tapauksessa vieraslajeja ei saa päästää luontoon, mitä sitäkin edelleen tapahtuu. Tästä valitettavana esimerkkinä ovat Varsinais-Suomessa kymmeniin laskuojattomiin lampiin viime vuosina ilmestyneet aggressiiviset aurinkoahvenet.
Muutamat vieraslajit, kuten lupiinit, ovat hyvin kauniita kukkiessaan kesällä tienpientareilla. Älkäämme kuitenkaan antako väriloiston sokaista itseämme vieraslajien aiheuttamilta haitoilta, jotka ylittävät moninkertaisesti esteettisen nautinnon hyödyn.
Esimerkkejä vieraslajeista ja niiden vaikutuksista:
- Viherpeippo syö siemeniä kurtturuusun kiulukoista mantereella.
- Muuttomatkallaan lintu levittää siemeniä hiekkaisille ulkosaariston rannoille, joilla kurtturuusu viihtyy erinomaisesti muodostaen laajoja kasvustoja ja tukahduttaen alleen alkuperäisen lajiston.
- Ulkosaariston hiekkarannoilla kasvava erittäin uhanalainen meriotakilokki voi jäädä kurtturuusukasvustojen alle ja kuolla.
- Meriotakilokista riippuvainen harmiton noin kolmen millimetrin mittainen äärimmäisen uhanalainen kasvinsyöjä, otakilokkilude, ei selviä ilman meriotakilokkia ja kuolee.
- Valkohäntäkauris syö isomaksaruohon.
- Erittäin uhanalaisten apolloperhosen ja kalliosinisiiven toukat elävät isomaksaruoholla. Jos kauriit ovat syöneet maksaruohot, toukille ei ole ravintoa ja perhoset häviävät.
- Luonnonmukaisella niityllä kukkii useita eri lajeja. Eri kasvit kukkivat eri aikaan, jolloin esimerkiksi perhosille ja muille hyönteisille on tarjolla ravintoa läpi kesän.
- Tienpohjan maansiirtojen mukana levinnyt lupiini on vallannut ympäristön ja tukahduttanut alkuperäisen lajiston. Vaikka lupiinin kukinta-aika on suhteellisen pitkä, se ei kuitenkaan kata koko kesää eikä lupiini myöskään tuota lainkaan mettä hyönteisten käyttöön. Lisäksi lupiinin siitepöly sisältää lupaniini-alkaloidia, joka häiritsee hyönteisten lisääntymistä. Perhosten (ja monien muidenkin hyönteisten) toukilla on tyypillisesti omat ravintokasvinsa: kun komealupiini ei kuulu maamme alkuperäiseen lajistoon, mikään perhoslaji ei osaa hyödyntää sitä ravintona. Monilajinen kukkaniitty toimii monien hyönteislajien kotina, yksilajinen lupiininiitty ei.