Luonnon monimuotoisuuden päivänä 22.5. lupasimme julkaista loppuvuoden aikana kirjoitussarjan, jossa arvioimme viittä luontokadon ajuria, niiden vaikutusta Saarioisiin ja Saarioisten vaikutusta niihin. Tässä kolmannessa osassa paneudumme luonnonvarojen käyttöön, toisin sanoen kasvien ja eläinten hyödyntämiseen.
Ihminen tarvitsee ruokaa elääkseen. Toisinaan karrikoiden väitetään kaupunkilaistuneen luonnosta vieraantuneen nykyihmisen luulevan, että ruoka tulee kaupasta. Tosiasiassa – tietenkin – kaupasta ostettavien tuotteiden raaka-aineet ja pakkaustarvikkeet on joko viljelty tai niiden valmistukseen on käytetty luonnon antimia.
Ylivoimaisesti suurin osa Saarioisten käyttämistä raaka-aineista on maataloustuotteita. On kuitenkin joitakin raaka-aineryhmiä (esim. kalat, metsämarjat ja sienet), joissa pyynti tai keruu ovat merkittävässä osassa hankintaketjua. Pahvi- ja kartonkipakkaukset ovat kasvaneet puina metsissä.
Liian voimakas luonnonkasvin tai -eläimen kantaan kohdistuva keruu tai pyynti on kovin lyhytnäköistä. Esimerkiksi maailman kalakantojen ylikalastus on säännöllisesti otsikoissa – niin eksoottisilla vesillä kuin Itämerelläkin. 1950- ja 1960-luvuilla Koillis-Atlantilla ylikalastettiin silliä niin, että kymmenen miljoonan tonnin sillikanta pieneni kymmeneen tuhanteen tonniin eli yhteen promilleen. Tämä johti sillin kalastuksen täyskieltoon 1972–1976. Kannan palautuminen monen vuoden kalastuskiellosta huolimatta kesti 24 vuotta.
Valtiot päättävät joidenkin lajien kalastuskiintiöistä tieteellisten suositusten pohjalta, mutta usein poliittiset tai taloudelliset paineet nostavat sallitun kiintiön silti turhan korkeaksi. Juuri nyt Koillis-Atlantin makrilli on ahdingossa, kun valtiot eivät ole onnistuneet sopimaan kiintiöistä. Tieteellinen makrillikannan kestävyyteen perustuva arviointi esittää saalismäärän pienentämistä peräti 77 prosentilla ensi vuodella, mutta poliittisia päätöksiä ei ole vielä tehty. Saarioisilla ei käytetä makrillia raaka-aineena.
Oma asiantuntemus ei useinkaan riitä kalastuksen kestävyyden arviointiin, joten on syytä käyttää ulkopuolisia arvioita. Me Saarioisilla olemme linjanneet, että käyttämämme kalat ja muut merenelävät ovat joko MSC- tai ASC-sertifioituja (pyydetyn ja kasvatetun kalan kestävyyssertifioinnit) tai sitten ne ovat WWF Suomen kalaoppaan vihreällä tai harkiten keltaisella liikennevalolla olevia kaloja.
Resurssitehokkuus ja jatkuva parantaminen ovat äärimmäisen tärkeitä luonnonvarojen käytön näkökulmasta. Ruokahävikin pienentäminen, pakkaustarvikkeiden käytön optimointi (esimerkiksi materiaalipaksuudet), kierrätettävyys ja kierrätysmateriaalien käyttö ovat keinoja, joilla varmistamme mahdollisimman vähäisen kuluttamisen.
Blogin on kirjoittanut vastuullisuusjohtaja Jyrki Normaja.