Saarioinen Oy

Historia

Saarioisten historia ulottuu vuoteen 1469, jolloin Saarioisten kartano mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä. Saarioisten kartano on ollut nykyisten omistajien hallussa ja nykyisessä käytössä vuodesta 1941 lähtien.

Monivaiheisen historiansa aikana Saarioisilla on viljelty tupakkaa, kasvatettu kirjolohia, sinikettuja ja fasaaneja, valmistettu kukkamultaa ja silitysjauhetta, säilötty purkkiin niin koiranruokaa, uusia perunoita kuin maksalaatikkoakin, ja alettu ensimmäisenä Suomessa kasvattaa broilereita. Suomen ylivoimaisesti suosituin einespizza, 200-grammainen Jauhelihapizza on syntynyt nykyisin Kangasalaan kuuluvalla Sahalahdella. 

Lue lisää Saarioisten tarinasta.

Vuodet 1955-1967: Muonamiehistä Kulta-Kukkoon

Raakatupakan käsittelyäRaakatupakan käsittelyä.

Tupakkatehdas Oy Panama Tobacco Co toimi Sahalahdella vuosina 1946–1967. Vielä 1940-luvulla kartano oli tavallinen maalaistalo, jossa oli viitisenkymmentä lypsävää lehmää, ja jonka mailla viljeltiin ruista, ohraa, kauraa, vehnää ja perunaa. Talossa oli töissä kymmenkunta muonamiesperhettä. Sodasta palattuaan isäntä Reino Avonius päätti, että tilalla aletaan viljellä sitä, mistä on suurin puute: tupakkaa. Pian kartanon mailla lainehtivatkin kessupellot.

Siitoskanoja kesälaitumella 50-luvullaSiitoskanoja kesälaitumella 50-luvulla.

Kun lehmät eräänä syysyönä karkasivat aitauksestaan ja sotkivat niin tupakkapellot kuin muutkin viljelykset, tuohtunut isäntä myi eläimet. Tyhjilleen jääneeseen navettaan perustettiin hautomo ja aloitettiin kananpoikien teollinen tuottaminen siitostavaraksi kasvattajille. Kanala aloitti toimintansa vuonna 1945, ja seuraavan vuosikymmenen alussa se oli alallaan jo Pohjoismaiden suurin. Saarioisten tuttua kukkologoa käytettiin ensimmäisen kerran juuri kanalan hinnastossa vuonna 1954. Logokukon esikuva komeili tuuliviirissä, vellikellotapulin päällä.

Kukkamultaa ja turkistarhausta

Säilöntätabletti 50-luvulta.Säilöntätabletti 50-luvulta.

Vuonna 1947 perustettiin Sahalahdelle Saarioisten Taimisto, jolle tilan kanaloilta saatiin oivaa lannoitetta. Seuraavana vuonna tätä sivutuotetta hyödyntämään perustettiin Humus-tehdas, jossa valmistettiin kasviravinteita ja lannoitettua multaa kuluttajapakkauksiin pakattuna. Samana vuonna aloitettiin minkkien ja sinikettujen tarhaus, parhaimmillaan vuodessa kasvatettiin 1 000 sinikettua ja 1 500 minkkiä.

Kun maataloustuotteiden jalostus näin koko ajan laajeni, päätettiin toiminta yhtiöittää. Saarioinen Oy syntyi 20.5.1955, kun toiminta muuttui osakeyhtiömuotoiseksi.

Punajuurisäilykkeen mausteliemen keittäminen.Punajuurisäilykkeen mausteliemen keittäminen.

Punajuuren viljely siirrettiin keittiökasvimaalta avomaalle vuonna 1953. Saarioinen oli Suomen ensimmäinen yritys, joka alkoi säilöä vihanneksia teollisesti. Ruokasäilykkeiden ja säilökeittojen valikoimaan tulivat pian myös marja- ja hedelmäsoseet ja mehut. Kotisäilöjän avuksi kehitettiin Hillox-säilöntäaineet ja -vahat.

Maksalaatikon voittokulku alkaa

Kaalikääryleiden valmistamista.Kaalikääryleiden valmistamista.

Einestuotanto käynnistyi vuonna 1957, ja yksi ensimmäisistä tuotteista oli maksalaatikko. Einesten valmistaminen sopi hyvin tilan tuotanto-ohjelmaan, sillä omilta viljelmiltä saatiin suuri osa tarvittavista raaka-aineista. Saarioisilla on näin alusta asti noudatettu pellolta pöytään -periaatetta. Tuotekehityksen päämääränä oli jo tuolloin kotiruuan maku, sillä tavoitteena oli saada einekset löytämään luontevasti tiensä perheiden ruokapöytiin. Einekset tulivatkin sopivasti perheenemäntien avuksi aikana, jolloin naiset siirtyivät työelämään ja ruoka piti saada tarjolle nopeasti ja helposti työpäivän jälkeen.

Tuotemerkki Kulta-Kukko otettiin käyttöön vuonna 1964. Kulta-Kukko-eineksiä mainostettiin myös siinä televisiomainoksessa tammikuussa 1967, jossa kuultiin ensimmäisen kerran Saarioisten tuttu tunnusmusiikki. Jingle pääsi vuonna 1996 Guinnesin ennätyskirjan englanninkieliseen painokseen maailman pisimpään käytössä olleena yrityksen tunnusmusiikkina. Viisikymmentäluvun lopulla Saarioisten kanaloissa ryhdyttiin kasvattamaan uudenlaisia paistikananpoikia eli broilereita. Broilereiden markkinointi ja myynti alkoi vuonna 1959. Broiler oli uusi tuttavuus sitkeään kanaan tottuneille suomalaisille, jotka saatiin vasta voimallisen markkinoinnin jälkeen uskomaan, että kyseessä oli todellakin murea ja herkullinen tuote.

Vuodet 1968-1976: Toiminta laajenee

Saarioisten toiminta-ajatus 1960-luvulla oli hyvin selkeä: mahdollisimman suuri osa raaka-aineista tuotetaan itse

Vuonna 1967 tupakan valmistus loppui Sahalahdella tuotannon käydessä kannattamattomaksi. Kaksi vuotta myöhemmin Sahalahdelle rakennettiin uusi einestehdas, joka oli valmistuessaan maan suurin.

Tehtaassa tuotettiin valmisruokia sekä kotitalouksille että suurkeittiöille. Saarioisten perustaja Reino Avonius kuoli samana vuonna, ja hänen veljensä Pentti siirtyi toimitusjohtajaksi. Saarioisten toiminta-ajatus 1960-luvulla oli hyvin selkeä: mahdollisimman suuri osa raaka-aineista tuotetaan itse, kaikki raaka-aineet käytetään itse, viljellään vain jalostettavaksi kelpaavia kasveja ja järjestetään työt niin, että niitä riittää ympäri vuoden. Olennaista jo tuolloin oli myös asiakkaiden tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen.

Yhtiön viidentoista ensimmäisen toimintavuoden aikana henkilöstömäärä kasvoi voimakkaasti, ja vuonna 1970 Saarioisilla työskenteli jo noin tuhat henkeä. Satoa korjattiin 600 hehtaarin laajuisilta pelloilta, joita viljeli 54 sopimusviljelijää. Broilereita tuotti 12 sopimuskasvattajaa, joiden tilat sijaitsivat lähinnä Sahalahdella. Kesäaikaan Saarioisten pelloilla nähtiin koululaisia harventamassa punajuuria ja lanttuja ja istuttamassa kaalintaimia.

Punajuurta oli säilötty teollisesti kartanon mailla jo vuodesta 1953 lähtien. Toiminnan kasvaessa viljelyalaa tarvittiin lisää, ja punajuurta alettiin viljellä myös Pälkäneellä ja Laitikkalassa. Tehtaan tilat olivat kuitenkin pienet ja säilyketehtaalle ryhdyttiin etsimään uutta paikkaa. Koska suurin osa sopimusviljelijöistä oli Satakunnasta, tehdas päätettiin perustaa Huittisiin. Toiminta käynnistyi syksyllä 1972 ensin punajuurella ja seuraavana syksynä mukaan tuli kurpitsa. Ensimmäisenä kesänä säilöttiin punajuurta jo ennätysmäiset 6,7 miljoonaa kiloa. Ohikulkijoita ihmetyttivät vaaleanpunaista vettä suihkuttaneet sadettajat tehdasta ympäröivillä pelloilla – kasteluun käytettiin punajuurien pesuvettä. 

Tavaraselosteet laatikkoruokiin

Ensimmäisiä laatikkoruokia.Ensimmäisiä laatikkoruokia.

Laki alkoi vaatia elintarvikkeisiin tuoteselostuksia 1970-luvulla. Helsingin Sanomissa mainostettiin maksalaatikkoa: "Huomatkaa, että kaikissa Saarioisten laatikkoruoissa on nyt tavaraselosteet. Ne ovat valmista hyvää ruokaa."  Vuonna 1974 maksalaatikkoa myytiin ensimmäisen kerran yli kolme miljoonaa vuokaa. Vuosimyynti oli kaksinkertaistunut neljässä vuodessa.

Matkailu lisääntyi 1970-luvulla ja kansainvälinen ruokakulttuuri alkoi kiinnostaa kuluttajia. Ensimmäiset einespizzat ilmestyivät kauppojen hyllyille. Tulevien vuosien menestystuote, jauhelihapizza, mainitaan Saarioisten tuotekehitysohjelmassa ensimmäistä kertaa vuonna 1973. Siitä alkoi valmistustekniikan ja reseptin hiominen ja pakkaus- ja säilyvyyskokeiden tekeminen.

Perunaa ja broileria

Valmisruuan kysyntä kasvoi, ja Sahalahden uusi tehdas toimi koko ajan kapasiteettinsa ylärajoilla. Tuotantotiloja laajennettiin 1970-luvun alussa, ja päivässä valmistui yli puoli miljoonaa ruoka-annosta. Kun kaikki pakkauskoot lasketaan mukaan, valikoimissa oli yli 200 tuotetta. Saarioisten markkinaosuus Suomen valmisruokamyynnistä oli runsas kolmannes.

Broilerin kulutus kasvoi 1970-luvulla koko ajan ja jokaisen suomalaisen arvioitiin syövän vuosittain 200 grammaa enemmän broileria kuin edellisenä vuonna. Sahalahdelle valmistui vuonna 1976 uusi siipikarjateurastamo vastaamaan lisääntyneeseen kulutukseen. Kevättalvella uudessa teurastamossa valmistuikin jo 16 broileria minuutissa patavalmiiseen kuntoon.

Seitsemänkymmentäluvun lopulle tultaessa Suomea oli vaivannut lama jo useamman vuoden. Teollisuuden kilpailukyky oli heikko ja työllisyystilanne huono.

Lama vaikutti myös Saarioisten toimintaan, sillä eineksien kysyntä heikkeni. Saarioisten Säilykkeellä tehtiin lyhennettyä työviikkoa, ja punajuuren, kaalin ja perunan sopimuskasvattajien sopimuksia vähennettiin.

Laman selän taituttua 1980-luvun alussa Saarioisilla ryhdyttiin investoimaan. Sahalahden siipikarjateurastamoa ja eineslähettämöä laajennettiin ja sinne valmistui 1 200 neliön emokanala. Huittisissa laajennettiin tuotanto- ja varastointitiloja, ja uutena sopimusviljelykohteena tuli mukaan mansikka. Vuonna 1986 säilyketehtaan viereen valmistui uusi suurpakastamo, joka mahdollisti marja- ja vihannespakasteiden tuotannon lisäämisen.

Kukonaskelia broilermarkkinoilla

Muutaman vuoden kuluttua markkinoille tuli jälleen uutuuksia: Ministerinleike, Paistetut broilerin puolikas ja neljännes sekä Amerikkalainen broilerpata. Myöhemmin valikoima kasvoi paneroiduilla, amerikkalaistyylisillä broilertuotteilla, muun muassa Nuggeteilla ja Broilerpuikoilla. Saarioisten tavoitteena oli erikoistua broilertuotteisiin. Vuoden 1978 alussa lanseerattiin kahdeksan uutta broilertuotetta tuotenimellä Broilerherkku. Tuoteperheeseen kuuluivat muun muassa Juustolla kuorrutettu broilerin jalka, Broilerrulla, savustettu koipireisi Kukonaskel ja Kukkopata. Varsinkin Broilerrulla oli myyntimenestys, joka "melkeinpä ryöstettiin myyntiautoista".

Makupala kielelle, makumatka mielelle

Saarioisille perustettiin joulukuussa 1980 kuluttajaneuvontaosasto, jonka tarkoitus oli lisätä tuotteiden käyttöä esittelemällä lisäke- ja muuntelumahdollisuuksia, vastata kuluttajien kysymyksiin ja esitellä tuotteita asiakasryhmille. Näin kuului uutuuspizzojen aloituskampanja keväällä 1981.  Ensimmäisen kahden viikon aikana Jauheliha-, Kinkku- ja Sienipizzoista tuli tilauksia 150 000 – määrä oli puolet enemmän kuin koko kuukauden arvio. 

Vuoden 1980 päällysmerkintäasetuksen mukaan elintarvikepakkauksissa piti olla tuotteen nimi, valmistaja, valmistuskunta, sisällyksen määrä ja käytetyt valmistus- ja lisäaineet, helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa myös viimeinen myyntipäivä ja säilytysohje. Saarioisten valikoimassa oli tuolloin noin 40 vähittäiskauppa- ja 150 Foodservice-tuotetta – tuolloin tosin puhuttiin suurkeittiötuotteista. 

Mestarillisia lihajalosteita

Saarioinen osti vuonna 1984 Hämeenlinnassa toimineen Mestari Pedersenin lihajalostetehtaan, jonka valikoimaan kuului noin kolmekymmentä tuotetta: leikkeitä, rulaateja, meetvursteja, makkaroita ja maksapasteijaa. Itse mestari Pedersen on todellinen henkilö. Mensa-nimisenä toimineeseen yritykseen tuli 1970-luvun alussa tanskalainen makkaranvalmistaja, joka teki niin erinomaista maksamakkaraa, että se nimettiin hänen mukaansa, ja lopulta koko tehdas oli nimeltään Huhtamäki Oy Mestari Pedersen. Saarioisille siirtyneitä lihavalmisteita markkinoitiin ytimekkäästi: Niitä parhaita.

Vuodet 1987-1995: Kohti yhdentyvää Eurooppaa

Saarioinen seurasi ajan henkeä Nix Nax -koululaisten ruokasarja v. 1992. 1980-luvulla ja toi kauppoihin ensimmäiset kevyttuotteensa: Kukkakaaligratiinin, Juureskiusauksen, Mandariinibroilerin, Kanakasvispadan ja Itämaisen lihapadan. Lapsille kehitettiin oma mikroruokasarja Nix Nax, jonka ensimmäiset tuotteet olivat Nakkiperunasoselaatikko ja Makaronilihavuoka. Koska Saarioisten perinteinen alumiinivuoka ei soveltunut mikroon, käyttöön otettiin polyester-muovivuoka, eli PET-vuoka. Mikroruokauutuuksia olivat muun muassa kirjolohikiusaus, jauheliharisotto ja punajuuri-lihapaistos.

Syksyllä 1989 markkinoille tullut uusi Cana-sarja oli suunnattu "20–25-vuotiaille työssäkäyville ihmisille, joilla on mikroaaltouuni käytössään". Aidoilla mausteilla – ei kilpailijoiden käyttämillä aromivahventeilla – maustetut kevyet uutuudet olivat FransCana, AmeriCana, JamaiCana, AfriCana ja MexiCana.

Valkeakoskelle nousi vuonna 1988 uusi ruokatehdas lisäämään Saarioisten tuotantokapasiteettia. Osa tuotannosta oli uutuuksia vienti- ja suurtalousmarkkinoille, osa tuotteista siirtyi Sahalahdelta, kuten pizzat, karjalanpiirakat, brittipiiraat ja lihapiirakat. 1980-luvulla Suomi oppi syömään eineksiä, joiden menekki kasvoi tasaisesti 10–15 prosentin vuosivauhdilla. Einesten tietä ruokapöytiin tasoitti mikroaaltouunien yleistyminen.

Uutta hankitaan ja rakennetaan

Alkuvuodesta 1987 Saarioinen hankki Jyväskylästä teurastamon turvatakseen liharaaka-aineen saannin. Vuoden kuluttua  sopimustuottajia oli jo kaksi tuhatta ja hankinta-alue ulottui noin 150 kilometrin säteelle Jyväskylästä. Teurastetusta lihasta kaksi kolmasosaa oli nautaa ja kolmannes sikaa.

Vuonna 1995 Valkeakosken ruokatehtaan yhteyteen valmistui lihavalmistetehdas, johon siirrettiin tuotantoa Hämeenlinnasta. Tuotantotilat jaettiin EU-direktiivejä ennakoiden kolmeen hygieniavyöhykkeeseen. Ensimmäisiä tuoteryhmiä olivat nakit, ruokamakkarat ja kuluttajapakattu liha.

Vantaan uusien terminaali- ja konttoritilojen avajaisia vietettiin lokakuussa 1988. Terminaalin kautta kulki päivittäin 38 000 kiloa elintarvikkeita noin tuhannelle asiakkaalle. Tampereelle valmistui pääkonttori heinäkuussa 1991.

Toiminta tehostuu

Toimintaa tehostettiin muutenkin, ja vuonna 1994 otettiin suurkeittiömarkkinoinnissa käyttöön uudenlainen asiakasryhmäjako. Kun markkinointi oli tähän saakka perustunut puhtaasti maantieteelliseen jakoon, asiakkaat jaettiin nyt julkiseen ja kaupalliseen sektoriin. Saarioisilla pyrittiin toimintanopeuden ja joustavuuden kasvattamiseen tulosyksiköiden yhtiöittämisellä vuonna 1992. Uudet tytäryhtiöt olivat Ruoka-Saarioinen Oy, Liha-Saarioinen Oy, Saarioisten Säilyke Oy ja Saarioisten Taimistot Oy. Saarioinen Oy keskittyi yhteisiin hallinnollisiin toimintoihin. Emoyhtiön toimitusjohtajaksi oli nimitetty Erkki Isokangas vuonna 1989, kun Pentti  Avotie siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi.

Suomi äänesti myönteisen EU-ratkaisun puolesta lokakuussa 1994. Elintarviketeollisuudelle päätös merkitsi vapaata kauppaa ja entistä laajemman yrittämisen mahdollisuutta. Ulkomaisten elintarvikkeiden tulo suomalaisiin kauppoihin tulisi muuttamaan kulutustottumuksia, joten omia tuotteita oli edelleen kehitettävä, pelkkä perinteisiin ja tuoreuteen vetoaminen ei enää riittäisi.

Myös viennin kasvattamisella pyrittiin vastaamaan lisääntyneeseen tuontiin. Moskovan lisäksi myyntimahdollisuuksia tunnusteltiin Pietarissa, ja Tallinnassa aloitettiin koemarkkinointi vuonna 1992. Toiminta oli niin menestyksellistä, että kolme vuotta myöhemmin perustettiin Saarioinen Eesti OÜ, jolla oli Tallinnassa kaksi työntekijää.

Vuodet 1996-2005: Maailmalle perinteitä kunnioittaen

Elintarvikealan kilpailutilanteessa ei tapahtunut EU-jäsenyyden myötä mitään dramaattista, eivätkä tuontituotteet syrjäyttäneet kotimaista tuotantoa.

Vuonna 1999 kaikki yhtiöt kahta vuotta aikasemmin hankittua jäätelötehdasta lukuun ottamatta olivat laatusertifioituja. Laatujärjestelmällä varmistettiin lupausten mukainen toiminta ja laadukkaat tuotteet. Samaan aikaan laadittiin myös konsernin eettiset periaatteet sekä henkilöstö-, laatu ja ympäristöpolitiikat.

Kurpitsan säilöntä siirtyi vuonna 1996 Punkalaitumelta Huittisiin, jonne valmistui lähes tuhat neliötä uusia tuotantotiloja sekä kurpitsalle että majoneesipohjaisille tuotteille. Myös Sahalahdelle saatiin 2 000 neliötä uutta tuotantotilaa ja uusi lähettämö. Jyväskylässä ryhdyttiin valmistamaan kuluttajapakattua lihaa vuonna 1997, minkä vuoksi lähettämö- ja pakkaamotiloja laajennettiin. Samalla tehdas jaettiin hygienia-alueisiin.

Hellekesänä 1997 Saarioinen osti Suomen vanhimman jäätelötehtaan, pietarsaarelaisen Sun Ice Oy:n. Sen valikoimissa oli noin 60 tuotetta ja tehdas työllisti noin 40 henkeä, sesonkiaikaan enemmänkin. Sun Ice -tuotemerkki myytiin Ingmanille vuonna 2002.

Sahalahden broilerteurastamon rakennustyöt käynnistyivät keväällä 1997. Teurastamosta tuli pitkälle automatisoitu, ja sinne keskitettiin kaikkien raakojen broilertuotteiden valmistus. Suomessa syötiin vuodessa vajaat yhdeksän kiloa broileria henkeä kohti.

Saarioisten historian suurin investointi, keskuslähettämö, valmistui vuonna 2003 Valkeakoskelle.

Kehitystä ja tietotekniikkaa

Saarioisilla kehitettiin elintarvikealan perustutkinto yhteistyössä Lihateollisuusopiston kanssa, ja ensimmäiset ryhmät Sahalahdelta ja Valkeakoskelta valmistuivat vuonna 1998. Kulta-Kukoksi kutsutun tutkinnon nähtiin tuovan positiivista asennoitumista toisten töitä kohtaan ja hälventävän ennakkoluuloja. Sahalahtelainen erikoisuus, Perus-Kukko käynnistyi vuonna 2002. Seitsemän vuoden aikana koulutetaan oman henkilökunnan voimin sadan hengen erissä kaikki Ruoka-Saarioisten työntekijät.

Saarioisilta valmistui Suomen ensimmäinen elintarvikealan ammattitutkinnon suorittanut ryhmä vuoden 2003 keväällä.

Saarioisten kotisivut avattiin vuonna 1998 ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön intranet. Pari vuotta myöhemmin tietokoneen käyttäjien elämää helpotettiin kouluttamalla joka toimipaikalle vähintään yksi it-tukihenkilö. Vuonna 2002 avattiin ensimmäinen extranet Foodservice-asiakkaille, ja kaksi vuotta myöhemmin myös sopimustuottajille.

Juuret pysyvät Sahalahdella

Lokakuussa 1997 alkoi einesten vienti Ruotsiin, ensimmäiset tuotteet olivat kaksi pizzaslicea ja -piirakkaa. Tuotteet markkinoitiin Annikkis-merkillä, ja vähitellen valikoimaan tuli myös pastatuotteita, keittoja ja ohukaisia. Ruotsissa valmisruoka oli koostunut lähes yksinomaan pakastetuotteista, ja tuore valmisruoka oli erilainen uutuus. Vuonna 2001 alkoi luomuhillojen vienti Saksaan. 

Vuonna 1998 itävienti laajentui, kun Moskovassa avattiin toimisto. Vuonna 2002 Saarioinen osti osake-enemmistön virolaisesta valmisruokia valmistavasta AS Melecosta. Sen valikoimiin kuuluu muun muassa salaatteja, vihannestuotteita, laatikkoruokia ja pizzoja. Tuotteet markkinoidaan Melecon omalla Maestro-merkillä.

Syksyllä 2004 saarioislaisia kohtasi suruviesti, kun Pentti Avotie, pitkäaikainen toimitusjohtaja ja Saarioisten perustaja menehtyi vaikeaan sairauteen. Hän oli innovatiivinen ja arvostettu johtaja, jonka viitoittamalla tiellä Saarioisten on hyvä jatkaa seuraavatkin viisikymmentä vuotta.