Saimme taannoin vieraaksemme Sahalahteen KUHA Oy:n kuntien ruoka- ja puhtauspalvelupäälliköitä. Yhteisen lounaspöydän ääressä päädyimme keskustelemaan aiheesta, joka on noussut esiin yhä useammin tänä vuonna: kouluruokailusta.
Eikä syyttä. Kouluruoka puhuttaa juuri nyt enemmän kuin pitkään aikaan.
Pirkkalan kunnan ruoka- ja puhtauspalvelupäällikkö Anu Mäenpään mukaan lasten suosikit ovat muuttuneet vuosien saatossa, ja jälleen eletään uudenlaista murrosvaihetta.
“Kokoliharuoat eivät enää maistu samalla tavalla kuin ennen. Sen sijaan pyörykät, pihvit, jauheliharuoat ja pastat pitävät pintansa vuodesta toiseen. Lasten makumieltymyksiin vaikuttaa myös ympäröivä ruokakulttuuri. Pizza, hampurilaiset ja kansainväliset maut näkyvät väistämättä myös siinä, mitä kouluruoalta odotetaan”, Mäenpää kertoo.
Ammattikeittiöiden arjessa korostuvat toimivat ratkaisut ja tuotteet, jotka maistuvat lapsille päivästä toiseen. Mutta keskustelun edetessä huomio siirtyi pois itse ruoasta johonkin ehkä vielä tärkeämpään.
Ruokailukokemus syntyy monesta tekijästä
“Ruokailukokemus ei synny pelkästään ruoasta.”
Mäenpään kollegat nyökkäilevät pöydän toiselta puolelta ja nostavat esiin mielenkiintoisen havainnon Tampereen alueen puistoruokailuista. Sama ruoka, joka koulun ruokasalissa saa joskus vaihtelevan vastaanoton, maistuukin ulkona aivan eri tavalla. Aurinkoinen päivä, ystävät ympärillä ja kiireetön tunnelma tekevät yllättävän paljon.
Ehkä kyse ei aina ole vain siitä, mitä lautasella on, vaan myös siitä, missä ja kenen kanssa se syödään.
Keskustelussa nousi esiin myös kouluruokailun suuri yhteiskunnallinen merkitys. Monissa KUHA:n kunnissa on huomattu, että lapset syövät koulussa aiempaa enemmän. Samalla kotien tilanteet näkyvät koulun arjessa entistä selvemmin. Monelle lapselle kouluruoka on yksi päivän tärkeimmistä aterioista.
Miten kouluruokailua kehitetään tästä eteenpäin?
Mäenpään mukaan tulevaisuutta rakennetaan yhteistyöllä ja lasten ääntä kuunnellen.
“Ruokaraadit, oppilaiden osallistaminen ja tuotteiden testaaminen yhdessä ovat kiinnostavia tapoja kehittää kouluruokailua. Meillä kunnissa tällaisia raateja onkin jo käytössä, ja niistä on saatu hyviä kokemuksia.”
Lopulta keskustelu palautui siihen, mistä kouluruokailussa ehkä kaikkein eniten on kyse: yhteiseen hetkeen ruokapöydän ääressä.
Kun kysyin Anu Mäenpäältä, mikä yksi asia voisi kehittää kouluruokailua kaikkein eniten, vastaus oli yllättävän yksinkertainen:
“Ruokailuun tarvitaan lisää aikaa. Aikaa istua alas, syödä rauhassa ja kohdata muita.”
Ehkä juuri tähän kiteytyy koko kouluruoan merkitys. Myönteinen ruokapuhe ja yhdessä syöminen eivät täytä vain vatsaa, vaan rakentavat lasten suhdetta ruokaan ja uusiin makuihin. Ja juuri näistä hetkistä syntyvät ne ruokamuistot, jotka kantavat pitkälle aikuisuuteen asti.
